On syksy niin ihmeellinen

Kolin luonnolla on kerrottavana tarinaa jokaisena vuoden aikana. Tätä jaksan ihmetellä, joka kerta kun täällä luontoon hakeudun. Yksi lemppari vuoden aikani on syksy. Loppusyksystä Kolin kansallispuisto valmistautuu lumentuloon ja talviuneen. Retkeilyreitit ovat tuolloin hiljaisia ja on melkeimpä ihme jos retkeilytovereita vastaan kävelee. Vaikka loka-marraskuinen ilma voi olla melankoliaa täynnä, mieli ei sitä ole kun palaa Kolin luonnosta, niin paljon se antaa ja palauttaa.

Mystinen marraskuu

Muistelen monesti viime marraskuista sunnuntai aamun kävelyä. Tämä saa minua odottamaan taas uutta syksyä. Lähdin tutulle reitille Kolin sataman kautta kansallispuistoon ja Ukko-Kolin sataman reitille. Syksyn tuoksua täytyi oikein tuoksutella. Hiljaisuus hiveli korvia. Missään ei ollut ketään. Vähän mystisen oloinen ilma sai olon valppaaksi, mutta ei levottomaksi kuitenkaan. Oksa rasahtaa, joku lintuhan se siellä pyrähti liikkeelle. Istuin polun varrelle asetetun huili paikan varrelle ja nautin lämmintä juomista termarista. Kuuntelin, ei kuulunut mitään. Totesin jotta tuolla vasemmalla on purnuniemi, kauempana lomakolin vaara. Siinä on Pielinen ja laivareitti joka vie vuonislahteen. Vesi oli Pielisessä harmaa, tosi harmaa ennen kuin jäätyi. Sitten tuli tunne, niin kuin joku selän takana tuijottaisi. Käännyin katsomaan. Ei ollut ketään, paitsi Kolin kallio joka on seissyt siinä tuhansia vuosia. Ipatin rinta harmaana, Ihan kuin sillä olisi jotain tarinaa kerrottavana. Jäin vielä istumaan ja kuuntelemaan.

Tämän jälkeen jatkoin matkaa haluten kokea lisää. Patikoin Ukko-Kolin huipulle, sieltä laskeudun Vaaralan-ahon pihapiiriin ja siitä Kolin kylän kautta takaisin Purnuniemeen. Ulkoilu oli tehnyt tehtävänsä ja lopuksi olo on raikastunut.

Marraskuussa Kolilla valkoinen lumihärmä peittää luonnon ja pieni pakkanen raikastaa ilman. Tällöin on hyvä hetki hetki nähdä Koli talvisessa asussa koska luontopolut ovat vielä helposti käveltävissä ennen suurempien lumikerrosten kertymistä. Kerrassaan kiehtovaa.

https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Esitteet/koli_satamanpolkufin.pdf