Tätä kesälomapäivää Kolilla en unohda…

Tuohon käsittämättömään viimekesän euforiseen hyvänolontunteeseen palaan useasti. Olimme olleet Kolilla jälleen hyvän tovin. Osa perheestä sairasti vatsatautia, samoin minä. Tuossa Purnuttaren mökin terassilla, riippukeinussa kiikkuessani, lapsonen nukkuen kainalossa ja kuunnellessani kansallispuiston luonnon ääniä sen tavoitin. Tiedostaen ja myös kiitollisena siitä jotta ilman tätä vatsatautia todennäköisesti tämä hetki olisi jäänyt pysähtymättä. Tuo hetki on syventänyt suhdettani Kolin luontoon entisestään. Kolilla ”akut” latautuvat.